No niin.. italialaiset lähtivät--- jäi hirveä ikävä, on kamala ajatellakkin että ei välttämättä enään nähdä koskaan. Kirjoitin Francescalle kirjeen missä lupasin että menen vielä italiaan, ja pyysin häntä takaisin Suomeen.

Oma huone näyttää niin tyhjältä kun Francescan sänky ja tavarat on poissa..! Oikeesti rakastan näitä tyypejä, niin ihanan persoonallisia, villejä, hauskoja, kauniita ja ymmärtäväisiä--.

Ei tehnyt hirveästi mieli torstaina mennä kouluun, olisi tehnyt mieli vain jäädä loppu viikoksi kotiin suremaan ja ikävöimään. No ei torstaina kyllä koulustakaan tullut mitään, kun kävelen vain omissa ajatuksissa käytävillä ja tunneilla tuijottelin ikkunasta ulos...